Kalatalousalue

Kalatalousalueen vesistöt

Kalatalousalue käsittää Inarin kunnan, jossa vuonna 2019 oli 6911 asukasta. Kartta kalastusalueesta löytyy alempaa. Alueen pinta-ala on 9254 km², josta vettä on 23560 ha eli 12,5 %. Vesipinta-alasta valtio omistaa n. 92 %. Näitä vesiä hallinnoi Metsähallitus. Kutakin kolmea pohjoista kuntaa varten asetetaan kolmeksi vuodeksi kerrallaan neuvottelukunta käsittelemään valtiolle kuuluvien vesien kalatalouskysymyksiä. Metsähallituksen tulee pyytää neuvottelukunnalta vuosittain lausunto kalastuksen järjestämisestä ja kalastuslupien myöntämisessä noudatettavista periaatteista. Viranomainen ei voi poiketa annetuista lausunnoista ilman erityistä syytä.

Loput n. 8 % (n.172 km²) vesialueesta jakautuu erilaisten yhteisöjen ja yksityisten kesken. Kalatalousalueeseen kuuluu 19 vesialueita omistavaa yhteisöjäsentä.

Pääosa vesistä kuuluu viiteen Pohjoiseen Jäämereen laskevaan vesistöalueeseen: Paatsjoen, Näätämön, Tenojoen, Tuulomajoen ja Uutuanjoen (Munkelvan) vesistöalueet. Lisäksi pitäjän koilliskulmassa on pieni osa Sandneselvan vesistöalueen latvoja.

Suurimmat järvet ovat Inarijärvi (1 043 km²), Muddusjärvi (48,7 km²) ja Nitsijärvi (41,1 km²). Järvien lukumäärä on suuri: pelkästään Paatsjoen vesistöalueella on 20 120 yli viiden aarin kokoista järveä ja lampea. Yli 5 ha kokoisia järviä on kunnassa 2 443 kpl. Ne jakautuvat vesistöalueittain seuraavasti:

 kpl%ha%
Yhteensä2424100203307100
Paatsjoen vesistö172770,717652486,7
Näätämönjoen vesistö53922,12231411
Uutuanjoen vesistö893,626631,3
Tuulomajoen vesistö692,818060,9

Paatsjoen vesistöalue ulottuu Suomen, Norjan ja Venäjän alueille. Valtaosa vesistöstä, 14 512 km² (79 %) sijaitsee Suomen puolella ja kattaa valtaosan Inarin kalatalousalueesta. Vesistön keskusjärvi Inarijärvi on Suomen kolmanneksi suurin ollen vesipinta-alaltaan 1 043 km². Inarijärvi saa pääosan vesistään lännestä laskevan Juutuanjoen ja lounaasta laskevan Ivalojoen valuma-alueilta. Laskujoki Paatsjoki on Norjan ja Venäjän välinen rajajoki.

Järveä on säännöstelty keskeytyksettä vuodesta 1948 lähtien Paatsjoen voimalaitosten tarpeisiin. Suurin sallittu säännöstelyväli on 2,36 m. Lupaehdot sallivat pinnan laskemisen tasolle 117,14, mutta tähän saakka toteutetussa säännöstelyssä vesi on talvisin alimmillaan keskimäärin tasolla 117,80, siis 60-70 cm ylempänä kuin lupaehdot sallisivat. Toinen vesistön säännöstellyistä järvistä on Rahajärvi.

Juutuan- ja Ivalojokien lisäksi kalataloudellisesti tärkeitä jokia vesistöalueella ovat mm. Siutta-, Kaamas-, Vasko-, Lemmen-, Menes- ja Kirakka-, Surnu-, Naa- ja Tsarmijoet.

Kalatalousalueen koillisosassa olevasta Näätämöjoen vesistöalueesta n. 80% sijaitsee Suomen puolella Inarin ja Utsjoen kunnissa lopun ollessa Norjan puolella. Laskujoki saa alkunsa vesistön keskusjärvestä Iijärvestä. Näätämöjokeen nousee Atlantin lohi ja meritaimen. Joen kalastusta lohen nousualueella säätelee Suomen ja Norjan valtioiden välinen kalastussopimus vuodelta 1977 ja siihen liittyvä, vuonna 1984 annettu kalastussääntö. Kalastussäännön 1 § määrää säännön sovellettavaksi ”…alueella, johon kuuluu sanotun joen vesistö meren ja joen välisestä rajasta niin pitkälle kuin lohi vesistöön säännöllisesti nousee ajan tasalle saatettuihin Suomen ja Norjan alueita koskeviin karttoihin tehtyjen merkintöjen ja maastoon asetettujen kilpien mukaisesti.

Alue on merkitty maastoon kesällä 2006. Tämän merkinnän mukaan Näätämöjoki Iijärvestä alaspäin kuuluu valtiosopimuksen piiriin.

Näätämöjokeen laskee pohjoisesta Silisjoki ja etelästä Saitajärven ja Räkkijärven välinen järvireitti, jonka suurin järvi on Sevettijärvi.

Vätsärin erämaassa sijaitseva Uutuanjoki laskee Norjan puolella Jäämereen Munkelva-nimisenä. Mereiset vaelluskalat eivät pääse nousemaan Suomen puolelle saakka luonnollisten nousuesteiden takia. Vesistöalueen suomenpuoleinen osa on pinta-alaltaan pieni. Yli 5 ha kokoisia tunturijärviä on 89, ja ne muodostavat 1,3 % kalastusalueen koko vesipinta-alasta.

Kalatalousalueen kaakkoisosaan ulottuvat pääosin Venäjällä sijaitsevan Tuulomajoen vesistöalueen läntisimmän osan, Luttojoen ja Jaurijoen ja sen sivuhaaran Anterijoen latvavedet. Luttojoki laskee Nuortijärven luoteiskulmaan ja Jaurijoki Nuortijärven eteläpäähän. Jauri- ja Anterijoissa ei ole Suomen puolella järviä. Lutto- ja sen sivujokeen Suomujokeen Suomen puolella ovat yhteydessä mm. Ylä- ja Alakiertämäjärvi, Kotajärvi, Aitajärvi, Kattajärvi, Kolmosjärvi, Hirvasjärvi, Luttojärvi.

Atlantin lohi nousi ennen Tuuloman altaan padon valmistumista (1965) Luttojokeen ainakin Luttojärvelle asti ja Suomujoelle paljon ohi Aitajärven.

Järvitaimen nousee varhaisesta keväästä (jäiden lähtö) alkaen Nuortijärvestä Lutto- ja Suomujokiin sekä joihinkin niihin laskeviin sivujokiin joista merkittävin on Muorakkavaarajoki. Tenosta ja Näätämöjoesta poikete Tuulomajoen vesistöalueella ei ole kansainvälistä kalastussopimusta ja -sääntöä.

Kalalajisto

Ilmastosta, jääkauden jälkeisistä leviämisesteistä ja vesien karuudesta johtuen Inarin kalatalousalueen vesissä tavataan vain 12 alkuperäistä kalalajia:

Lohi

Tavataan Inari- ja Skietsamjoissa sekä Näätämöjoen vesistössä aina Iijärveen laskevaan Vaijokeen asti.

Taimen

Tavataan koko alueella, useita kantoja ja muotoja.

Nieriä eli rautu

Esiintyy alkuperäisenä mm. Inari-, Ukon-, Raha-, Muddus-, Nitsi- ja Pautujärvissä, Koillis-Inarissa ja Tuulispään alueella, istutettuna useissa järvissä.

Siika

Esiintyy koko alueella, useita eri muotoja, ammatti- ja kotitarvekalastuksen tärkein laji.

Harjus

Esiintyy koko alueella sekä joissa että järvissä.

Muikku

Luttojoen vesistön Katta- ja Hirvasjärvien muikkua pidetään alkuperäislajeina, istutuksista peräisin olevaa muikkua esiintyy Ala-, Inari-, Ukon-, Raha- ja Nitsijärvissä.

Hauki, ahven, made

Tavataan koko alueella ylimpiä tunturijärviä lukuun ottamatta.

Kolmipiikki, kymmenpiikki ja mutu

Tavataan koko alueella.

Näätämöjokeen ja mahdollisesti Inarijokeen nousee satunnaisesti koira- ja kyttyrälohta.

Vähälajisuutta kompensoi se, että monet lajit ovat hyvin monimuotoisia. Inarijärvessä on useita siikamuotoja, jotka biologialtaan eroavat toisistaan yhtä paljon kuin esim. eri särkikalalajit. Jotkut tutkijat luokittelevatkin siikamuodot eri lajeiksi. Myös rautua ja taimenta on useita eri muotoja.

Kalaston monimuotoisuutta lisää myös se, että alueella on säilynyt useita alkuperäisiä taimen-, rautu-, siika- ja harjuskantoja. Näiden säilyttäminen mahdollisimman elinvoimaisina ja puhtaina on yksi kalavesien hoidon lähtökohdista.

Uusista istutetuista lajeista luontaisesti lisääntyvän kannan eräisiin pikkupuroihin on muodostanut puronieriä (Salvelinus fontinalis). Harmaanieriää (S. namaycush) istutetaan Inarijärveen, mutta sen luontaisesta lisääntymisestä ei ole tietoa. Lohen sisävesimuotoa järvilohta on istutettu Inarijärveen. Sitä on myös yritetty kotiuttaa Ivalojokeen, mutta tämän onnistumisesta ei ole vielä varmuutta. Inarin kalastusalueelle ei pidä enää kotiuttaa uusia lajeja.

Kalastusoikeus

Kalastusoikeus perustuu kalastuslakiin ja se kuuluu yleensä vesialueen omistajalle tai haltijalle. Kalastuslain mukaisia ns. jokamiesoikeuksia ovat onkiminen, pilkkiminen ja kalastus läänikohtaisella kalastusluvalla (vapa ja viehe). Näihin kalastuksiin ei tarvitse vesialueen omistajan lupaa.

Isojaon jälkeen vesipiirirajankäyntitoimituksissa osalle Inarin taloista (kantatilat) vahvistettiin erityisperusteinen käyttöoikeuteen verrattava kalastusoikeus, joka pääasiassa kohdistuu valtion vesialueille. Kalastusoikeuden sisältöä ja niiden jakaantumista osakastilojen kesken ei ole selvitetty. Kantatiloja on n. 170 kpl. Kalastusoikeutta voi käyttää veden omistajan ohella ja sitä säädellään kalastuslain mukaisesti.

Kiinteistön omistajat kuuluvat osakaskuntiin, jotka myöntävät kalastusluvat hallinnassaan oleville vesille. Kantatiloilla ja luontaiselinkeinolain mukaan perustetuilla tiloilla on osakaskuntiin kuulumattomia yksityisvesiä.

Ulkopaikkakuntalaiset voivat kalastaa läänin vieheluvalla yhdellä vavalla ja vieheellä muualla kuin koski- ja virtapaikoissa. Muuhun kalastukseen myyvät lupia kalastusoikeuden haltijat.

Kaupallinen kalastus

Kaupallinen kalastaja määritellään MMM:n asetuksessa 23.11.2015/1349 ja Kalastuslain 13:ssä.

Kaupallinen kalastus keskittyy Inarijärvelle ja avovesiaikaan. LuKe:n tilastoima saalis on viime vuosina ollut n. 40 000 kg/v. Tästä noin puolet on siikaa. Muita tärkeitä lajeja ovat nykyisin taimen, muikku, rautu ja harmaanieriä. Myös hauelle, ahvenelle, harjukselle ja mateelle on nykyään kysyntää.

Tärkeimmät pyyntivälineet luontais- ja ammattikalastatille ovat isorysä ja nykyisin myös verkkopyynti koneellisesti koettuna. Troolaus on nykyisin vähäistä. Troolaus on hyvin pääomavaltainen kalastusmuoto, eikä sitä ole taloudellisesti kannattavaa harjoittaa huonojen muikkukantojen aikana tai silloin, kun suurempien kalamäärien markkinointi on vaikeaa. Muikun talvinuottaus on säilyttänyt vakiintuneen asemansa. Nuottausperinteen toivotaan elpyvän, jota silmälläpitäen on Inarijärvelle kunnostettu Lapin ELY-keskuksen toimesta yli 140 entistä apajapaikkaa.

Sivuvesillä kalastetaan kaupallisesti verkoilla talvisaikaan. Kalastus on kuitenkin vähäistä ja saaliit korkeintaan muutamia tonneja.

Inarin kaupallista kalastusta ovat viime vuosina vaivanneet samat ongelmat kuin sisävesien kalastusta muuallakin Suomessa: kalastuskustannukset kasvavat ja kalastajakunta ukkoutuu. Aivan viime aikoina on kuitenkin tapahtunut myönteistä kehitystä: Inarin kalan kysyntä on kasvanut, kalan hinta parantunut ja alalle on tullut uusia nuoria yrittäjiä.

Keskikesän isorysäpyynnin siikasaaliin huipusta suuri osa myydään nykyisin Ouluun. Muuten kala markkinoidaan pääasiassa paikkakunnan ravintoloille, suurtalouksille ja kaupoille. Kalastajat myyvät suuren osan kalasta fileenä tai muuten käsiteltynä, jolloin jalostusarvosta entistä suurempi osa jää kalastajalle. Ivalossa toimii lisäksi kaksi henkilöä työllistävä kalanjalostusyritys.

Kaupallisen kalastuksen puitteet ovat Inarissa hyvät: kalavettä on paljon ja kalakannat kestävät nykyistä kovemmankin kalastuspaineen, kalastuslupien saanti ei ole ongelma ja kalalla on kysyntää. Myös infrastruktuuri on kunnossa: Inarissa ja Veskoniemessä on kunnan ylläpitämät kalasatamat asianmukaisine kalankäsittelytiloineen. Nellimissä ja Kotalahdessa on pienemmät satamat. Jäähuolto toimii hyvin: Inarijärvellä on neljä jäähileasemaa ja Nitsijärvellä yksi.

Kotitarve- ja virkistyskalastus

Kotitarvekalastuksessa saalis käytetään kalastajan taloudessa ja sillä on toimeentulon kannalta merkitystä. Kotitarvekalastajia on noin 2000 henkeä Inarin kalatalousalueella. Myös virkistyskalastuksessa saalis määritelmän mukaan käytetään, mutta sillä ei ole toimeentulon kannalta merkitystä. Inarissa näitä kahta kalastusmuotoa ei ole mielekästä erottaa. Käytännössä kaikilla kalastusta harjoittavilla ruokakunnilla on KL:n 10 § mukainen kotitarvekalastukseen perustuva kalastuslupa, oli kalastuksen perimmäinen motiivi sitten virkistys tai saaliin saaminen. Suurin osa luvan haltijoista todennäköisesti kalastaa sekä virkistyksen että saaliin vuoksi, ja kalastusta harjoitetaan niin verkoilla kuin vapavälineilläkin.

Kotitarvekalastuksen saalis Inarijärvestä tilastoidaan vuosittain osana kalatalousvelvoitteen tarkkailututkimusta. Inarijärvellä kalastaa vuosittain suunnilleen puolet kotitarveluvan omaavista eli noin tuhat ruokakuntaa. Saalista he saavat 80-90 tonnia, mikä on puolet järven kokonaissaaliista. Tärkeimmät lajit ovat siika ja taimen. Viime vuosina muikun merkitys on kasvanut kannan vahvistuttua.

Kalatalousalueen muiden vesien saaliita ei tilastoida. Viimeksi on tehty kattava selvitys 1980-luvun puolivälissä. Tuolloin paikkakuntalaisten saaliiksi sivuvesiltä arvioitiin 60-70 tn/v. Tärkein laji oli siika, 64% saaliista. Seuraavaksi eniten saatiin haukea ja ahventa. Sivuvesien kotitarvekalastuksen saaliin voidaan arvioida olevan nykyisin samaa luokkaa kuin 20 vuotta sitten.

Kotitarvekalastus on olennainen osa inarilaista elämänmuotoa. Se on tärkeää niin saaliin, virkistyksen kuin paikallisen kulttuurin säilymisen kannalta. Myös aluetaloudellisesti kotitarvekalastus on merkittävää: vuosia 1985-1992 koskevan selvityksen mukaan kotitarvekalastajat käyttivät pyydyksiin, veneisiin jne. enemmän rahaa kuin kaupalliset kalastajat, vaikka tuolloin kaupallisia kalastajia oli selvästi nykyistä enemmän.

Ulkopaikkakuntalaisten kalastus

Ulkopaikkakuntalaiset voivat ilman lupaa pilkkiä ja onkia sekä harjoittaa viehekalastusta läänin vieheluvalla yhdellä vavalla ja vieheellä muualla kuin koski- ja virtapaikoissa. Muuhun kalastukseen myyvät lupia kalastusoikeuden haltijat. Esim. Metsähallituksen erämaalupa kattaa laajoja alueita kolmessa pohjoisessa kunnassa.

Vuosittain Inarijärvelle myydään keskimäärin 1400 – 1800 virkistyskalastuslupaa. Lisäksi järvellä arvioitiin noin 500 kalastajan kalastaneen läänin vieheluvalla. Saalista ulkopaikkakuntalaiset viehekalastajat saavat vuosittain n. 20.000 – 24.000 kg. Tärkein kalastusmuoto on vetouistelu. Lisäksi Inarijärvelle myönnetään vuosittain noin 200 verkkokalastuslupaa ulkopaikkakuntalaisille mökkiläisille. Heidän saalis arvioidaan olevan n. 15.000 kg vuosittain. Siten ulkopaikkakuntalaisten saalis Inarijärvessä on vuosittain noin 40.000 kg eli lähes samaa luokkaa kuin ammattikalastajien.

Näätämöjoella kalastaa vuosittain n. 700 kalastusmatkailijaa. Keskimääräinen kalastusaika on viime vuosina ollut 4,5 vrk. Saalista nämä kalastajat saavat 1 500-2 000 kg/v. Tästä noin puolet on harjusta ja neljännes lohta.

Muita suosittuja kalastusmatkailukohteita ovat Juutuan- ja Ivalojoet sekä Nitsijärvi. Alueen koillisosan pienet järvet houkuttelevat ahvenen, harjuksen ja raudun pilkkijöitä. Pääosa kalastusmatkailijoista on suomalaisia. Näiden kalastajien määristä ei ole tilastoituja tietoja.

Kalavesien hoito

Inarijärven säännöstelyn kalatalousvelvoite

Inarin kalatalousalueen vesiin istutetaan vuosittain erittäin suuria määriä kalanpoikasia. Istutusten pääosa perustuu Inarijärven säännöstelyn kalatalousvelvoitteeseen. Pohjois-Suomen ympäristölupaviraston 14.3. 2000 antaman päätöksen mukaan säännöstelyluvan haltijan (maa- ja metsätalousministeriö) on vuosittain istutettava Inarijärveen 100 000 vaelluskokoista 20 cm pituista taimenen tai järvilohen poikasta, 250 000 yksikesäistä nieriän tai harmaanieriän poikasta ja 1 000 000 yksikesäistä siian poikasta. Sivuvesistöihin on istutettava 15 000 vaelluskokoista 20 cm pituista taimenen poikasta ja 108 000 yksikesäistä siian poikasta.

Istutussuunnitelmat tehdään ns. sopeutuvan velvoitehoidon periaatteiden mukaisesti. Periaatteet on kirjattu ympäristölupaviraston päätökseen seuraavasti: ”Velvoitteen vaikutuksia on tarkkailtava kalatalousviranomaisen hyväksymän ohjelman mukaisesti. Istutusvelvoitetta voidaan muuttaa kalatalousviranomaisen hyväksymällä tavalla ja kun kalastusoikeuden haltijoita on riittävässä määrin kuultu istukkaiden lajin, koon, iän, määrän ja tässä päätöksessä tarkoitettujen istutusalueiden mukaan, mikäli olosuhteiden muuttumisen tai hoitotoimenpiteiden tarkkailusta saatujen tulosten perusteella muuttaminen katsotaan tarkoituksenmukaiseksi. Muutokset on tehtävä niin, ettei hoitovelvoitteen tulos huonone.”

Istutukset ja tarkkailututkimuksen hoitaa LuKe:n Inarin kalantutkimus ja viljelylaitos.

Koltta-alueen kalavesien hoito

Maa- ja metsätalousministeriö myöntää vuosittain Lapin ELY-keskukselle määrärahan käytettäväksi kolttalain 11 § tarkoittamiin koltta-alueen kalaistutuksiin ja muihin kalavesien hoitoon liittyviin toimenpiteisiin. Istutukset suunnittelee työryhmä, jossa on edustajat kolttien kyläkokouksesta, LuKe:sta, Metsähallituksesta, Lapin ELY-keskuksesta ja Inarin kunnasta. Kalastusalue katsoo, että työryhmään tulisi kuulua myös kalastusalueen edustaja. Istutusten ja muiden toimenpiteiden toteuttamisesta vastaa Metsähallitus. Rahaa on käytetty siika-, taimen- ja harjusistutuksiin, raudun siirtoistutuksiin ja Sevettijärven kenttähautomon ylläpitoon.

Inarin kunnan istutukset

Inarin kunnan kalatalouden kehittämisrahasto käyttää joka vuosi erikseen sovitun määrärahan taimenen ja raudun poikasten istuttamiseen sellaisiin vesiin, joihin ei istuteta kalaa Inarijärven velvoitteen tai koltta-alueen kalavesien hoidon puitteissa. Pääpaino on viime vuosina ollut Muddusjärven ja sen yläpuolisten vesien sekä Kirakkajoen taimenistutuksissa.

Muut istutukset

LuKe istuttaa yhteistyössä Metsähallituksen kanssa taimenen viljelystä jääviä ylimääräisiä pikkupoikasia jokivesiin. Metsähallitus hoitaa myös rautukantoja siirtoistutuksin. Osakaskunnat ja muut vesialueiden omistajat ostavat pieniä määriä kalanpoikasia omiin vesiinsä.

Kalastuksen säätely

Kalastuksen säätely perustuu kalastuslakiin ja -asetukseen ja niiden nojalla annettuun ELY-keskuksen vahvistamaan kalatalousalueen käyttö- ja hoitosuunnitelmaan, ja vesialueen omistajan tai kalastusoikeuden haltijan päätöksiin.

Lapin ELY-keskus on jatkanut aikanaan Inarin kalastusalueen silloisen kalastuslain nojalla antamaa kalastussääntöä 31.12.2019 loppuun. On mahdollista, että ELY-keskus jatkaa vielä vuodella em. säännöksen voimassaoloaikaa, kunnes Inarin kalatalousalueen käyttö- ja hoitosuunnitelma valmistuu viimeistään vuoden 2020 aikana.

Säätelyn ja istutuksien säännöt ja sopimukset

Kalastuksen säätely pohjautuu kalastuslakiin ja -asetukseen. Teno- ja Näätämöjoen vesistöjen osalta säätelyn perusta ovat Suomen ja Norjan väliset kalastussopimukset ja -säännöt. Säätelyyn ja istutuksiin vaikuttaa 10.1. 2005 voimaan tullut säädös Gyrodactylus salaris-lohiloisen leviämisen ehkäisemisestä. Se kieltää syöttikalan käytön onkimisessa, pilkkimisessä ja viehekalastuksessa sekä elävien kalojen ja desinfioimattoman mädin siirrot muualta Suomesta Tenojoen, Näätämöjoen, Uutuanjoen, Paatsjoen ja Tuulomajoen vesistöihin. Myös siirrot Uutuanjoen, Paatsjoen ja Tuulomajoen alueilta Tenojoen ja Näätämöjoen alueille on kielletty.

Kalojen istutuksiin tarvitaan aina kalastusoikeuden haltijan lupa. Uuden kalalajin kotiuttamiselle ja kalojen siirtoistutuksille on saatava lupa ELY-keskuksen kalatalousyksiköltä. Uusien lajien kotiuttamiselle Inarin kalastusalueen vesiin ei ole tarvetta. MMM:n asetuksen 1376/2004 mukaan Inarin vesistöalueille saa tuoda desinfioitua mätiä. Myös desinfioidun mädin tuonti pitäisi kieltää kalatautien (BKD ja IPN) leviämisen ehkäisemiseksi.

Kalastuksen valvonta

Kalastuslain ja -asetuksen sekä kalastusalueen käyttö- ja hoitosuunnitelman ja kalastussäännön tavoitteiden saavuttaminen edellyttää kalastuksen valvontaa. Valvonnan tulee olla ohjaavaa ja opastavaa. Valvontaa virkavastuulla suorittavien on kuitenkin muistettava, että kalastuslainsäädäntöä ja kalastusalueen kalastussääntöä vastaan tehdyt rikokset ja rikkomukset ovat virallisen syytteen alaisia.

Kalastusta Inarin kalastusalueella valvovat kalastusalueen, Metsähallituksen, Lapin ELY-keskuksen, poliisin, rajavartiolaitoksen ja tullin virkamiehet. Inarijärven yleisvesialueella valvonnasta vastaa kalastusalue.

Kalastusalueelle valvonnasta koituvat kustannukset ovat suuret, mutta myös siitä pitkällä aikavälillä kalavesien hoidossa saatava hyöty on suurta.